Osa 1: http://enkeliluinen.vuodatus.net/lue/2016/07/tehostetun-avohoidon-yksikossa-osa-1

Osa 2: http://enkeliluinen.vuodatus.net/lue/2016/08/tehostetun-avohoidon-yksikossa-osa-2

Alunperin kakkososan piti olla viimeinen, mutta halusin jakaa vähän omia muistoja yksiköstä. Keskityn tässä vain positiivisiin muistoihin, ettei kaikille jää kauheaa kuvaa yksiköstä, hah. Olkaapa hyvät!

Omahoitajakeskusteluissa parina viimesenä päivänä pelattiin mun oh:n kanssa pokeria tai Afrikan tähteä. Omahoitajani tajusi selkeästi, etten aio puhua hänelle sen jälkeen mitä hän sanoi mulle. Loppujen lopuksi meillä oli ihan hauskat pelihetket!

Teemaryhmässä pelattiin "piirrä&arvaa"-peliä, jossa siis jokainen vuorollaan kävi piirtämässä taululle lapussa lukevan asian ja muut yrittivät arvata mikä on kyseessä. Mun lapussa luki "heikko jää". Piirsin ainakin miljoona eri versiota, ja aikaakin kului kiitettävästi, mutta kyllä yksi hoitaja meidän joukkueesta arvasi lopulta! 

Biljardin pelaaminen oli mulle hyvin tärkeä aktiviteetti yksikössä, muuten olisi ollut todella tylsää siellä. Pelattiin yhden mieshoitajan kanssa melkein joka päivä yhdessä, ja hän opetti mut aika hyväksikin pelaajaksi!

Myös yhden miespuolisen potilaan kanssa pelattiin biljardia. Ilman mailoja. Kyllä. Joo, molemmilla oli tylsää, kaikki muut oli oh-keskusteluissa. Mutta oli hauskaa! Pallot kyllä lenteli yli laitojen minne sattui, mutta ei siinä mitään, mikään ei mennyt rikki.. 

Se sama mieshoitaja, jonka kanssa pelasin biljardia, tuli yllättäen mun perhetapaamiseen mukaan. Menin ihan lukkoon, ja lähetin mun kaverille viestin "SOS NYT SE MIESHOITSU TULI MUN PERHETAPAAMISEEN.. MITÄ MÄ TEEN??" hyvä minä, en ainakaan mennyt paniikkin tai mitään?

Mun tokalla viikolla yksikössä sinne tuli yksi tajuttoman suloisen näköinen syömishäiriötä sairastava tyttö. Välttelin sitä koko viikon, en uskaltanut puhua hänelle. Seurustelin silloin vielä mun nykyisen ex-tyttöystävän kanssa, ja pelkäsin, että ihastuisin tuohon tyttöön. Mitäköhän se ajatteli, kun lähdin melkeinpä aina, kun hän tuli paikalle...?

Yksikössä sai aina lounaan jälkeen jäätelön, jos halusi. Mä en halunnut syödä jäätelöä lihomisen pelossa, enkä myöskään halunnut suoda mun omahoitajalle sitä iloa, että söisin jotain ylimääräistä. (Kyllä, vihasin omahoitajaani todella paljon.) Kerran mulle tuli kauhea jäätelöhimo, ja hain salaa jäätelön, ja söin sen vessassa. Mua nolotti, että olin syönyt sen jäätelön, ja heitin roskat ja lusikan vessan roskikseen. Hyvä minä..!

Oli kotiinlähdön aika viimeisenä yksikköpäivänä. Yksi poika lähti mun kanssa osastolta samaan aikaan. Sulkiessani osaston oven sanoin hänelle: "mä lähen nyt helvettiin täältä, enkä muuten tuu ikinä takasi!". Jätkä hymyili mulle ja sanoi, että toivottavasti et helvettiin asti lähde, ja nauroi. Mulle jäi hyvä mieli, olin iloinen kun pääsin sieltä pois. Ja olin iloinen, että tuo jätkä piti mulle yksikössä seuraa, pelasi korttia ja biljaria mun kanssa ja heitti hyvää läppää. Ilman sitä olisi ollut aika ankeaa siellä..

​