"Läskiahdistus. Haluun laihduttaa. Haluun oksentaa. Oksentaa. Mun on pakko oksentaa. Nyt." 

Ja tämän kirjoitettuani ilmoitin meneväni suihkuun ja työnsin sormet kurkkuun. Oksensin, monta kertaa.

Mä epäonnistuin. Vai onnistuinko? Mä en tiedä. Epäonnistuin parantumisen suhteen, onnistuin laihduttamisen suhteen.

Oksentamisen jälkeen tuli kauhea ahdistus. Lähinnä siitä, kun ajattelin, kuinka pettyneitä kaikki on muhun. Mun teki vielä mieli viillellä päälle, mutta sen sijaan napauttelin kuminauhaa ranteeseen. Siinä on nyt mustelma, mutta kai se parempi kuin viiltely?

Itkin koko illan. Vittu, miksi mä teen tän itelleni? Mutta samaan aikaan haluan lisää. Oksentaa vielä, oksentaa kaiken ruoan ulos mun kehosta. Paastota. Laihtua. Olla laiha. Haluan.