Vihdoin saan aikaiseksi aloittaa tämän luvatun postauksen, missä kerron omasta osastojaksostani suljetulla. Teen tämän kolmessa osassa, jotta yhdestä postauksesta ei tulisi liian pitkä.

 

Osa 1 - Miten päädyin suljetulle?

Olin pitkään ollut itsetuhoinen, viiltelin päivittäin, itsemurha-ajatukset pyörivät päässä. En myöskään syönyt juuri mitään ja treenasin joka päivä. Ajatukseni oikeastaan pyörivät vain laihduttamisen ja itselle kivun tuottamisen ympärillä. En ollut puhunut ajatuksistani - vaikka kävin koulukuraattorilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla tuolloin.

Koulu alkoi joululoman jälkeen, oli vaihtunut vuoteen 2016. Olin koulussa aina se iloinen tyttö, luokan priimus, kaikkien kaveri. Eikä kukaan tiennyt, mitä pienen tytön päässä liikkui. 

           tumblr_n0bhfqoDoC1sa9kc1o1_500.jpg

Tuntui, kun koko elämäni olisi romahtanut. Sain tietää, että äitini oli lukenut päiväkirjaani. Salaisuuteni oli paljastunut. Seuraavana päivänä siitä, kun sain tietää tuosta, oli minulla terveystarkastus koululla. Terveydenhoitaja oli varannut lääkäriajan seuraavalle päivälle, syytä ei hän kertonut, enkä huomannut kysyä. Vaikka tiesin kyllä, mitä lääkärikäynti koskisi.

Lähdin koulusta aikaisemmin kuin muut lääkärikäynnin takia. Äitini haki minut autolla, eikä vielä siinä vaiheessakaan kertonut, että oli lukenut päiväkirjaani. Lääkäri oli myöhässä, äitini vitsaili, ettei hän halua ottaa minua vastaanotolleen, koska olen hankala tapaus. Kiitti vaan, äiti.

Nimeni huudettiin, menin lääkärin huoneeseen, äitini oli mukana. Kyseinen lääkäri oli myös koulussani koululääkärinä, eli hän oli minulle ennestään tuttu. Lääkäri kyseli perusasioita ensin, miten koulussa menee yms. Kunnes päästiin asiaan. Äitini kertoi lääkärille, että olin viillellyt, haudoin itsemurhaa, laihdutin, ja että päiväkirjani oli täynnä painomerkintöjä ja suunnitelmia pienistä ruoka-annoksista. Lisäksi äitini oli löytänyt huoneestani vaa'an ja lasinpalasia.

            tumblr_ngjeq8O5l41szx5wso1_500.jpg

Lääkäri oli hyvin huolissaan minusta. Osasto tuli puheeksi. Äiti sanoi, ettei uskalla viedä minua kotiin, sillä hän pelkää, että tapan itseni. Lääkäri soitti nuorisopsykiatrian suljetulle osastolle ja kysyi, olisiko minulle paikkaa.

Samana iltana äitini vei minut Pitkäniemeen, päivystykseen. Minut otti vastaan psykologi, sillä lääkäri ei ollut enää töissä. Pienen haastattelun jälkeen siirryin itse osastolle. En ollut syönyt koko päivänä mitään. Teki mieli vain itkeä. 

Seuraavana päivänä lääkäri otti minut vastaan, kirjasi minut potilaaksi osastolle. Teimme myös hoitosuunnitelman, olisin osastolla kaksi viikkoa, kriisijaksolla. En oikein muista osastojaksoni ensimmäisistä päivistä mitään, mieli oli niin sumussa, ja oli vaikeaa käsittää, että olin joutunut suljetulle. 

Seuraavassa osassa käsittelen aikaa itse osastolla, sen arkirutiinia yms.