Osa 1: http://enkeliluinen.vuodatus.net/lue/2016/07/suljetulla-osastolla-osa-1

Osa 2: http://enkeliluinen.vuodatus.net/lue/2016/07/suljetulla-osastolla-osa-2

Osa 3: Kotiin osastolta

Kaksi viikkoa osastoelämää oli ohi yllättävän pian. Vasta viimeisinä päivinä ei ahdistanut niin paljoa, syömäänkin pystyin vähän paremmin. Omahoitajani oli kuitenkin sitä mieltä, että hänen mielestään olisin voinut olla osastolla vielä hetken - olinhan vasta ihan viimeiset päivät ollut hiukan paremmassa kunnossa. Osastonylilääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että en hyötyisi osastohoidosta, ja lähetti minut kotiin.

Uloskirjauspalverissa oli minun lisäkseni lääkäri, kaksi lääkärikandidaattia, mun toinen (huonompi) omahoitaja, äitini ja isäni. Palaverissa käsiteltiin mun osastojaksoa, katsottiin lääkitys ja mietittiin koulurästejä. Lääkitystä nostettiin hieman. Sain lääkärintodistuksen, joka oikeutti kevennykseen koulussa (sain kolmena päivänä nukkua pari tuntia pidempään, sillä olin edelleen todella väsynyt). Lääkäri oli oikein mukava, hän ei siis ollut se osastonylilääkäri, vaan toinen.

Lähdin osastolta ihan hyvillä mielin. Uskoin, että pärjään arjessa. Sain mukaan paljon ahdistuksenhallintaa käsitteleviä tekstejä mukaan luettavaksi. Oli ihanaa palata kouluun, ja nähdä kavereita. Loppujen lopuksi pärjäsinkin hetken ihan hyvin kotona, kunnes ahdistus taas paheni, ja huhtikuussa oli osastojakso tehostetun avohoidon yksikössä (siitä tulossa samanlainen sarja).

Sain osastolta myös kavereita, niistä kahden kanssa pidän edelleen yhteyttä. Toinen heistä lähti ennen mua osastolta ja toinen jäi vielä mun lähdettyä. Nää ihmiset auttoivat mua osastolla todella paljon. Ilman heitä mun ahdistus olisi ollut niin pilvissä siellä, että huhhuh.

          heart-warming-depression-quotes-outlava-

Jatkohoito. Siirryin nuorisopsykiatrian poliklinikalle hoitoon. Mulle tehtiin tutkimuksia siellä, oli perhekartoitusta sun muuta. Osastolla mun diagnoosi oli vielä ''määrittämätön masennustila'', poliklinikalla masennus määriteltiin (keskivaikea) ja sain vielä kaksi muutakin diagnoosia, joita ei ole vielä tarkemmin määritelty (ahdistuneisuus ja syömishäiriö).

Tällä hetkellä käyn epäsäännöllisen säännöllisesti tuolla poliklinikalla tapaamassa lääkäriä. En ole vielä tavannut kertaakaan mun tulevaa omahoitajaa siellä, käsittääkseni hän palaa töihin elokuussa, jolloin alan tapaamaan häntä säännöllisesti.

 

Kaiken kaikkiaan osastojakso suljetulla oli mulle hyvin tarpeellinen ja hyvä kokemus. Aivan toisenlainen kokemus mulla on päiväosastosta, tehostetun avohoidon yksiköstä, kirjoittelen siitä sitten myöhemmin enemmän!