Tervetuloa blogiini seuraamaan nuoren, yläasteikäisen, tytön elämää. Elämää, jota varjostaa mielenterveysongelmat. 

Diagnooseina minulla on F32.1 keskivaikea masennus, F41.9 tarkemmin määrittämätön ahdistuneisuus sekä F50.9 tarkemmin määrittämätön syömishäiriö. Kerran lääkärissä minua pyydettiin arvioimaan, mikä oireista alkoi ensin: masentuneisuus, ahdistuneisuus vai anoreksiaoireilu. En osannut vastata. Tuntuu, kuin kaikki olisivat tulleet yhtäkkiä, ilman syytä. 

Kaikki mt-ongelmani vaikuttavat elämääni päivittäin. Aamuisin on vaikeaa keksiä yhtäkään syytä, miksi pitäisi nousta sängystä ylös. Syöminen on hankalaa, sillä lihomisen pelko on kova. Kuitenkin koen, että ahdistus tuottaa elämääni eniten vaikeuksia. Minua ahdistaa joka päivä, usein niin paljon, että en kykene kuin itkemään sängyssäni samalla, kun tuntuu siltä, että joku kuristaisi minua. 

Minulle on ollut vaikeaa hyväksyä se, että tarvitsen apua. Olen aina ollut se kympin tyttö koulussa, joka pärjää aina kaikessa mihin ryhtyy. Vasta lähiviikkoina olen ymmärtänyt, että en ikinä pääse eroon näistä ongelmista, ellen itse tee töitä sen eteen. Olen ollut kaksi kertaa osastolla - suljetulla ja päiväosastolla. Olisin saanut molemmista tuplasti hyötyä, mikäli olisin itse ollut mukana hoidossa. Päiväosastolla en puhunut ollenkaan. Siis kirjaimellisesti ollenkaan. Ehkä olisi kannattanut. 

Jos olet lukenut tänne asti, arvostaisin kovasti, jos jättäisit kommenttia minulle. Jatkossa postaukset ovat lähinnä arjen keskellä selviytymistä, mutta aion kirjoittaa myös jo menneistä tapahtumista, kuten esimerkiksi osastoajoistani. Myös postausehdotuksia saa heittää!