Koulussa kaksi ensimmäistä päivää selvitty, ja nyt on viikonloppu edessä.

Ensimmäinen päivä oli aivan kauhea. Olin melkein koko päivän yksin, olen kauhean epäsosiaalinen enkä osaa tunkeutua kenenkään seuraan, jos mua ei pyydetä. En erityisemmin pitä mun luokanvalvojasta (pääasiassa hänen heittämien kommenttien, liittyen mun syömisongelmiin, takia), eikä jälleennäkeminen siis ollut kauhean iloinen. Mua ahdisti olla koulussa, ahdisti jo valmiiksi se kaikki stressin määrä, mikä koulusta mulle aiheutuu. Onneksi sentään terveydenhoitaja ei hyökännyt heti mun kimppuun, sillä tulee vasta maanantaina kouluun.

Tämä päivä olikin sitten paljon kivempi. Olin mun kavereiden kanssa, enkä vain istunut yksin nurkassa. Tänään oli siis ensimmäinen päivä, kun oli oppiaineita. Erityisen ihanaa oli aamun liikuntatunnit, mistä olen fiiliksissä edelleen! Ennen tätä liikuntatuntia viime tunti mulla oli tammikuussa, sillä olin liikuntakiellossa syömisten takia. Olen siis edelleen, mutta silti otin valinnaiseksikin liikunnan, eli mulla on nyt 4h koululiikuntaa viikossa! Ja jos joku miettii, miksi nyt sain ottaa liikunnan, ja vielä tuplana, syy on se, että jos en saa liikkua, en syö ollenkaan. Eli parempi kai, että liikun paljon ja syön vähän kuin että en liiku enkä syö?

Loppupäivästä mulla oli bilsaa, äikkää ja kotitaloutta. Köksän opettaja on ihana, heti tunnin alussa hän veti mut sivuun ja kysyi, että miten mulla menee. Ja pitkästäpitkästä aikaa vastasin rehellisesti: ''ihan hyvin''. Viimeisen vuoden olen vastaillut aina ''ihan jees'', vaikka todellisuudessa on mennyt ihan paskasti. Nyt mulla menee ihan hyvin, (okeiokei eilinen oli kamala, mutta sitä ei lasketa), Kuopion reissun jälkeen ei ole pahemmin itkettänyt, ahdistanut tai masentanut, en ole viillellyt enkä oksennellut, enkä myöskään laskenut kaloreita tai rajoittanut mitenkään erityisesti ruokailujani. Ehkä suunta on siis oikea?