On ollut parempia ja huonompia hetkiä. Huonompina hetkinä olen istunut sängylläni ja itkenyt ahdistuneena. Teräkin on käynyt iholla, se tuntui jälleen luvattoman hyvältä. Parempina hetkinä taas olen ollut kavereideni kanssa ja mulla on ollut oikeasti jopa ihan kivaa.

Huomenna mulla on taas nupo, tapaan omahoitajani toista kertaa. Yritän kirjoittaa siitä postausta tänne. Tällä kertaa kyseessä on yksilöaika. Haluaisin luottaa, haluaisin kertoa hänelle mitä ajattelen. Mutta en pysty. En voi. En vain voi.

Mulle ehdotettiin tehostetun avohoidon yksikössä taideterapiaa. En silloin innostunut. Nyt olen taas alkanut piirtämään ja maalaamaan, ja äiti muistutti mua taideterapian mahdollisuudesta. En edelleenkään ole varma, mutta ehkä voisin kysyä oh:lta, mitä taideterapiassa tehdään ja millaista siellä on. Jos jollain on kokemuksia, saa kirjoittaa kommentteihin!

Syömisten osalta tilanne on muuttunut, muttei parantunut. Ennen söin 1-2 kertaa päivässä, nyt jopa kolme kertaa päivässä, annoskoot pysyneet samassa (eli pienet annokset). Päivän ensimmäinen ateria vaan on yleensä 14.30-15.30 välisenä aikana, eli koulun jälkeen. En syö aamulla, enkä koulussa. 

En muuten ole nähnyt vielä terveydenhoitajaa kuin kerran, tosin silloin hän ei huomannut mua. Omahoitajanihan sanoi, että soittaa terkalle, koska mut pitäisi punnita, kun en koko kesänä käynyt punnituksissa. En kyllä aio mennä punnitukseen, vaikka th ottaisikin muhun yhteyttä. Punnitukset aiheuttaa mulle vaan ylimääräistä ahdistusta, joten ei kiitos.