Kävelen jo tutuksi tulleet portaat ylös viidenteen kerrokseen, otan juoma-automaatista kaakaon ja istun odottamaan. Pian nimeni huudetaan, kävelen huoneeseen ja istun sohvalle. Omahoitaja-aika on alkanut.

En edelleenkään osaa puhua. Koulusta ja kavereista pystyin puhumaan, mutta heti kun juttu meni henkilökohtaisiin asioihin (ahdistuneisuus, itsetuhoisuus), vaikenin täysin. En pystynyt puhumaan taaskaan. En pystynyt kertomaan, että mulla on paha olo. En pystynyt kertomaan, että olen taas alkanut laihduttamaan, ja että viiltelin viime viikolla. Mitäpä nuo asiat toisaalta hänelle kuuluukaan, kyse on mun henkilökohtaisista asioista.

En pidä omahoitajastani. Suoraan sanottuna vihaan häntä. Hän on juuri sellainen "voivoi kyllä kaikki järjestyy, ymmärrän ja autan sinua"-tyyppi. Mä tarvitsisin semmoisen omahoitajan, kuka osaa laittaa mulle vastaan, osaa vittuilla takaisin. Myöskään mun äiti ei pidä hänestä, ja aiotaan yhdessä ottaa asia puheeksi, kun seuraavan kerran nään omalääkäriäni. Toivottavasti hoitajan vaihto onnistuisi, sillä tiedän jo nyt, ettei yhteistyö nykyisen oh:n kanssa tule onnistumaan.

Seuraava aika nupolle mulla on vasta 19.9., sillä en halunnut käydä viikoittain. Jos sopiva työntekijä löytyisi, voisin käydä useamminkin, mutta ei oiken nappaa käydä tällä nykyisellä..