Huomaan itsessäni enemmän masennuksen oireita nykyään. Itseasiassa mua ei juurikaan ahdista tällä hetkellä. 

En jaksa enää koulun jälkeen juurikaan tehdä mitään. Oikeastaan makaan vaan sängyssä ja itken. Mikään ei oikein tunnu miltään, mutta silti itkettää. En tunne nälkää, eilenkään yksinkertaisesti en muistanut syödä koko päivänä.

Ja kuten ehkä arvata saattaa, kun mikään ei tunnu miltään, täytyy sitä tunnetta hakea jostain. Viiltely on taas tullut kuvioihin. Ei ollenkaan niin vahvana kuin ennen, onneksi. Mutta silti. Olen viillellyt. Mä luulin, että se vaihe elämästäni olisi jo ohi, mutta ei.

Meillä on tulossa laaja terveystarkastus, mihin kuuluu terveydenhoitajan- ja lääkärintarkastus. Täytyy myöntää, että se pelottaa. En halua En aio astua vaa'alle. En aio keskustella sen terkan tai lääkärin kanssa mun asioista. En aio vastata kysymykseen ''Mitä kuuluu?''. Enaioenaioenaioenhaluaenhaluaenhalua.

Olen niin väsynyt. Väsynyt elämään. Väsynyt kaikkeen. Miten tällaisen väsymyksen voi nukkua pois? En jaksa enää. Tekisi mieli vaan luovuttaa.