Tänään löysin itseni koulun vessasta itkemästä ahdistus-/paniikkikohtauksen vallassa. Luulin, että ne oli o mennyttä, mutta uskon niiden vahvasti liittyvän koetilanteisiin. Meillä oli nimittäin edellisellä tunnilla ollut englannin sanastokoe, joka ei mennyt (mielestäni ainakaan) kovin hyvin. Lisäksi meille annettiin ohjeet luokan edessä pidettävään esitelmään. Haluaisin kovasti kyllä pitää sen esitelmän, mutta... Keväällä sain yhden pahimman paniikkikohtauksen, minkä olen ikinä saanut, kirjaesitelmääni edeltävällä välitunnilla, ja sen jälkeen en ole uskaltanut esiintyä luokan edessä. Ja varsinkin kun kielenä on englanti, on paniikin ainekset koossa, joten ei kiitos. Sain onneksi opettajan kanssa puhuttua tästä, ja sovittiin, että teen sen esitelmän ohjeen mukaan, mutta esitän sen vain opettajalle. Ihanaa, kun meidän koulussa on ymmärtäväisiä opettajia!

Loppupäivän (ahdistus-/paniikkikohtauksen jälkeen) olin todella maassa, en puhunut kenellekkään ja itketti vain. Yleensä koulussa aina esitän, että olen iloinen, mutta tänään en pystynyt. Oli vain niin paha olla. Mun yksi kaveri päivän päätteeksi kysyi, että: ''hei, mikä sulla on? Oot ollu koko päivän nii surullinen..''. Arvatkaa sainko kerrottua mikä mulla oli? En. Vastasin vaan, että olen väsynyt. Hyvä minä.