Eilen olin siis nupolla. Käytiin mun bdi-testiä läpi. En kehdannut/uskaltanut vastata täysin rehellisesti joka kohtaan, mutta silti pisteet olivat vaikean masennuksen puolella. Viime kerralla tehtiin oirekuvauskysely (en tiedä onko tuo virallinen nimi), ja siitäkin huomasi, että ahdistusta ei juurikaan ole, mutta masennusoireet ovat pilvissä.

Puheeksi tuli myös lääkitys. Omahoitajani mielestä olisi aihetta aloittaa jälleen lääkitys. Tällä hetkellähän mulla ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Silloin kun lopetin lääkkeet, luulin, että selviäisin ilman. Mutta nyt mä en olekaan yhtään varma, selviänkö. 

Oon vaan todella kärsimätön, en ole varma jaksanko sitä oikean lääkkeen/oikean annoksen etsimistä. Pelkään myös sivuvaikutuksia, varsinkin painonnousua (tiedän, että kuulostaa teistä varmaan hullulta, mutta näin syömishäiriöisenä painonnousu pelottaa todella paljon).. Jos lääkkeet aloitetaan, en kyllä halua aloittaa niitä kotona, vaan esimerkiksi osastolla.

Tää päivä on mennyt aikalailla sängyssä maaten ja musiikkia kuunnellen. Mulla on tosi huono fiilis. Tuntuu kuin rinnan päällä olisi iso kivi, jota en saa syrjään. Väsyttää. En saanut viime yönä nukuttua kunnolla. 

Stressaa kauheasti ensi viikko. Mulla on kokeita ihan liikaa. Kävin tän vuoksi opolla juttelemassa viime maanantaina, mun voimat ei riitä lukemaan niin moneen kokeeseen. Kerroin opolle, että en juurikaan jaksa tehdä koulun jälkeen muuta kuin maata sängyssä. Opon ratkaisu: "Laita kello soimaan vaikka klo 17, ja sitten vaan nouset ja teet läksyt ja luet kokeisiin". Siinä yksi ihminen, kuka ei selkeästi ole ikinä ollut masentunut, ainakaan näin pahasti, että kaikki voimat menee siihen, että yrittää sinnitellä elävien kirjoissa. Lisäksi sain kuulla, että näytän paljon iloisemmalta kuin viime keväänä, ja että minusta ei uskoisi, että vaan makaan kaikki päivät sängyssä. Kyllä, mulle tuli entistä paskempi fiilis tuon käynnin jälkeen.

Mulla on maanantaina taas nupo. Käydään läpi loppuun se bdi, sillä ei ehditty käymään kuin puolet siinä 45 minuutissa, mitä aikaa oli. Olen alkanut ehkä hiukan muuttamaan mun mielipidettä siitä oh'sta. Ehkä se ei olekkaan niin huono, kun luulin. Vähän ärsyttävä kyllä, mutta mäkin oon ärsyttävä, joten mulla ei varmaan ole varaa tuomita ketään.

Mulle tuli muuten aika syömishäiriöpoliklinikalle.En halua mennä. Pitäisi soittaa ja perua se aika, mutta en yhtään tiedä mitä sanoa. Kävin siellä kerran aikaisemmin, muistaakseni ennen kesälomaa. Siellä punnittiin ja otettiin pituus ja mitattiin verenpaine. Tutkittiin, onko syömishäiriö tehnyt vahinkoa kropalle. Ei ollut. Kaikki oli kunnossa. Kaikki on varmasti edelleen kunnossa. En aio mennä sinne.

        "Jos tarpeeks kaua venaa ni tää kaikki loppuu, ehkä mä ansaitsen tän enkä parempaa."

                                                    - Mikael Gabriel: Päästä mut pois