Olen kirjoitellut viimeaikoina puhelimen muistioon mun ajatuksia. Ajattelin jakaa niitä nyt tänne, ehkä niistä näkyy mun tän hetkinen vointi hyvin.


2.10. Mua pelottaa. Pelkään kaikista eniten sitä, että jonain päivänä en kelpaa enää kenellekkään, ja että jään ihan yksin.

Olin tänään yhdessä tilaisuudessa, jossa paikalla oli noin 250 ihmistä. Mua ahdisti. Olin varma, että jokainen niistä vihaa mua. Tai jos ei vihaa vielä, vihaisi, jos tietäisi millainen mä olen oikeasti. Ruma. Lihava. Tyhmä.

Vihaan itseäni. En halua olla minä. Oon ruma ja läski. En halua olla kumpaakaan. En jaksa tätä. Mulla on liian vähän voimia tällä hetkellä. Tuntuu, että hengittäminenkin vie liikaa voimia. En jaksa.

Huomenna koulussa mennään liikuntaparkkiin. ''Kannattaa laittaa shortsit ja t-paita'' oli opettajan ohjeistus pukeutumiseen. T-paita ei tule kuuloonkaan, ei näillä käsillä. Shortsit on vähän siinä ja siinä. Vihaan mun reisiä. Vihaan. Täynnä läskiä. Täynnä viiltelystä jääneitä arpia.

Viiltelynhalu on ollut päivittäistä. Huomenna saan terän. Huomenna pääsen viiltelemään. Huomenna saan purettua tän olon.


4.10. Kohta on kemia koe. Mua ahdistaa. Istun koulun vessassa. En pysty menemään tunnille.

Haluaisin niin paljon, että joku tulisi ja halaisi mua. Sanoisi, että kaikki järjestyy. Mutta kukaan ei tule, kukaan ei halaa, saati sano, että kaikki järjestyy.

Mä en jaksa enää. Mä en jaksa.


                                     gn3_gif_black_and_white_.jpg


5.10. Saatiin tänään äidinkielentunnilla novellit takaisin. Olin kirjoittanut siis itsemurhasta. Sain siitä kympin, ja kehut kirjoitustaidoistani. Opettaja kuitenkin tiesi mun mielenterveysongelmista ja huolestui kuulmma kovasti. Hän otti mut ''puhutteluun'' tunnin jälkeen. Tilanne päättyi siihen, että hän ottaa yhteyttä mun nupon omahoitajaan ja mun pitää näyttää se novelli hänelle...

Koska tämä päivä oli muutenkin jo niin loistava, meinasin vielä vielä viiltelystä kiinni. En jäänyt, mutta oli kyllä liian lähellä. Pitää olla jatkossa tarkempi.


7.10. Eilen menin mun kavereiden kanssa kaupungille. Mulla oli tosi kivaa, mutta sitten mun mielen täytti ajatukset ''Noi vihaa mua.'' ''Oon ruma, ne häpeää olla mun kanssa.''. Sen jälkeen en halunnut enää mitään muuta kuin lähteä kotiin.

Mulla on muutenkin ollut nyt paljon sellaista, että ajattelen ihmisten vihaavan mua. En tiedä mistä se ajatus tulee, mutta mua oikeasti pelottaa se, että kaikki vihaisi mua.


12.10. en tiedä. Mä en tiedä, mitä mun pitäisi tehdä mun elämäni kanssa.

Kävin yksi päivä rannalla ja hautausmaalla. Ne on kaksi paikkaa, missä  käyn aina, kun mulla on todella paha olla. Istuin laiturilla ja katsoin vettä. Halusin hypätä, mutta aika ei tuntunut oikealta. Kävin hautausmaalla. Toivoin, että olisin siellä kuolleiden joukossa. Mutta mä elän. Toistaiseksi.