Mä tunsin että joku taputti mun jalkaa. Liikautin sitä ja avasin silmät. Mä näin mustan hahmon, eikä se ollut äiti tai iskä joka ois herättämässä mua. Mä kuulin, kun se laahusti edestakasin mun huoneessa. Mua pelotti niin paljon. En uskaltanut liikkua varmaan kymmeneen minuuttiin. En uskaltanut huutaa. Mulla oli niin vahva tunne, että mikä ikinä se musta hahmo olikin, se ei halunnut mulle mitään hyvää. 

Kun vihdoin uskalsin liikkua, mä kävelin huoneen toiseen päähän, otin puhelimen ja katsoin valon kanssa ympäri huoneen. En uskaltanut enää nukkua. Ja mua pelottaa edelleen, vaikka tästä on melkein 12 tuntia.

Mä en varmaan uskalla nukkua ens yönä ollenkaan. Ja mulla on nupo seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä, eli en pääse puhumaan tästä ennen sitä. Mua pelottaa aivan tajuttoman paljon. Äiti ja iskä sanoi, että ne oli harhoja. Oonko mä oikeasti hullu? Mitä jos mä alan kuulemaan, näkemään ja tuntemaan enemmänkin omiani? 

Ja tän kaiken lisäksi mulla on tänäänkin ollut koko päivän tunne, että mä haluan viillellä. Viiltää reiden auki. Ei luoja.

En tiedä jaksanko mä enää kauaa taistella.