Mä meen tänään tapaamaan Pitkänniemen lääkäriä. Ja jos se niin päättää, mä menen osastolle tänään!

Oon toisaalta todella helpottunut, toisaalta mua pelottaa. Mä en tiedä, mitä mä teen, jos se lääkäri ei ota mua sinne. Mä pelkään, että mä teen itselleni jotain lopullista, mulla on niin paha olla. 

Oon viillellyt, vähentänyt (taas) syömistä. Itsemurha-ajatukset pyörii päässä päivittäin. Mä pelkään, että mun voimat loppuu kesken. Haluisin vaan sinne osastolle, että voisin kerätä voimia ja saisin ehkä toivoa paranemiselle. 

Mun on vaikea uskoa, että mä paranen. Mä haluan kyllä parantua, mutta en usko siihen enää. Se on pelottavaa.