Oon niin rikki. Oon kuin lasi, joka on hajonnut tippuessaan lattialle, tuhansina palasina. 

En tiedä, elänkö enää. Hengitän kyllä, mutta onko se elämää? Musta tuntuu, etten kuulu tänne. Mä en kuulu elämään.

Mua pelottaa, että kaikki ihmiset katoaa mun ympäriltä. Että joku päivä jään ihan yksin. Mitä jos mä en kelpaa kenellekään? Mä en halua elää yksin. Mä en edes tiedä, haluanko elää ollenkaan.

Mä haluan parantua, todella haluan. Mutta mä en tiedä, riittääkö mun voimat taistelemiseen. Mun elämä on taistelua joka päivä, taistelua itsetuhoisuutta vastaan, taistelua syömishäiriötä vastaan. Haluan edelleen olla se enkeliluinen tyttö, mutta onko hinta liian kallis? 

~ tunteet velloo edes takas, välil luulen että tukehdun, ja just ku kasaan itteni, nii tuntuu et taas muserrun ~