Kipua kropassa. Ajatukset tuhoaa. Haluan viiltää. 

Ja annan siihen itselleni luvan. Uudelleen ja uudelleen. Viillän syvemmin, viillän enemmän.

Rauha valtaa kehon. Mä en tehnyt mitään väärää, koska mä annoin luvan siihen. Mä annoin luvan viiltää.

Katson jalkojani, veri valuu niitä pitkin. Se veri vie hetkeksi kivun pois. Hetken mä voin olla kuten kaikki muut. Huoleton. Paitsi että mä en ole. Mutta mä voisin olla. Ehkä.

Mikä siinä terässä houkuttaa? Miksi mä olen niin koukussa siihen? Oon ollut 5 päivää ilman, mutta en pysty enää. Mun on pakko saada viiltää. Pakko.