Mä en jaksa tätä enää. Alan todella tekemään töitä sen eteen, että parannun. Mä haluan olla onnellinen. Hymyillä, nauraa. 

Lopetan viiltelyn, alan noudattamaan ateriasuunnitelmaa (tämä tosin ei tapahdu päivässä vaan pikkuhiljaaaa!). Alan uskomaan parantumiseen, haluamaan sitä.

Mun on pakko parantua. Mä en jaksa tällaista elämää enää.

                                                   ​

Mä tiedän, ettei parantuminen tapahdu hetkessä. Tiedän, että takapakkeja tulee. Mä tiedän. Toivottavasti olisitte mun tukena tässä <3 Vaikeita hetkiä tulee varmasti, erona edelliseen on se, että en enää pelkää niitä. En pelkää putoavani pohjalle.