Muistellaanko hetki aikaa, kun mun onnellisuus oli kiinni siitä, kuinka paljon painoin, kuinka paljon söin ja kuinka paljon liikuin. Kävin vaa'alla kolme kertaa päivässä, saatoin herätä yöllä tekemään vatsalihasliikkeitä, mietin aina illalla valmiiksi seuraavan päivän syömiset. Katselin pro ana -sivuja, luin niitä kuin ne olisi ollut minulle raamattu. Syömishäiriö oli Jumala, jonka oppeja halusin noudattaa. Ei ruokaa kello 17 jälkeen. Ei herkkuja. Ei sosiaalista elämää. Vain kalorilaskennat ja liikunta, sekä tietysti punnitukset.

 

Näin jälkeenpäin tajuan, että syömishäiriö aikana mulla ei ollut mitään. Muistan välähdyksiä sieltä täältä, mutta palapelistä puuttuu paljon palasia. Mun hyvinvointi oli kiinni siitä, kuinka mä näännytin itseäni. Mä taputin itseäni olkapäälle kun 24 tuntia syömättä meni rikki. 

 

Mä piilotin ruokiani. Menin huoneeseeni "syömään" ja heitin ruokaa tajuttomat määrät roskiin. Tein mitä vain, että kaikki luulisi, että mä syön ja olen parantumassa. Ei, mä olin menossa syvemmälle. Syvemmälle sinne kuoppaan, josta ei lopulta pääsekään yli. Syömishäiriö ei halua hallita vain ruokailujasi, se haluaa hallita sua ja sun elämää. Ja siinä se onnistuikin mun kohdalla. 

 

Kunnes tapahtui jotain. Mä aloin syömään enemmän, ja huomasin jaksavani tehdä taas asioita, joita rakastan. Takapakkeja tuli, uhkasin lopettaa syömisen kokonaan, ja hetken tarkoitinkin sitä. Välillä kävin salaa oksentamassa ruoat pois. Mutta niistä päästiin yli. 

 

Ja nyt mä olen tässä pisteessä. Syöminen ei tuota mulle enää ongelmia. Mulla on hyvä olla mun kropan kanssa. Mun onnellisuus ei oo enää mun kiloista kiinni.

 

Välillä ne ajatukset palaa. Ne tulee mieleen, mutta en kuuntele niitä. Migreenin takia oksentelu ja siitä seurannut tyhjän vatsan tunne toi hetkeksi mieleen "tämä tunne oli mun ainoa lohtu sen pimeyden keskellä". Tulee mieleen, jos se voisi edelleen olla mun ystävä. Mutta mä en halua syömishäiriötä enää mun ystäväksi. Sillä syömishäiriö ei ikinä ole ystävä. Se on aina vihollinen, joka pukeutuu ystävän rooliin, ja kun olet heikoimmillasi, se iskee.