Tehostetun avohoidon yksikkö (TAYS), lyhyemmin päiväosasto. Olin itse tuolla päiväosastolla huhtikuussa. Kyseisellä osastolla ollaan kahden viikon ajan maanantaista torstaihin kello 8.30-15.00 (tai -15.30, riippuen koska oma kyyti tuli). 

Jokaisella nuorella oli omahoitaja, kerron omastani kohta vähän lisää. Yksikössä oli kuusi potilaspaikkaa, eli nuoria ei ollut paljoa. Hoitajia oli neljä, suurinosa ihan mukavia, harmi, ettei omahoitajani lukeutunut tuohon joukkoon.

Omahoitajani oli ollut yksikössä töissä vasta vähän aikaa, sillä hän oli vasta valmistunut. En oikein tullut juttuun hänen kanssaan. Noin lievästi ilmaistuna. Vihasin häntä. Omahoitajani takia lopetin puhumisen ammatti-ihmisille pitkäksi aikaa, ja vasta nyt olen taas hieman alkanut puhumaan. Hän tykkäsi kovin arvuutella, miksi en syö kunnolla, ja seuraavat lauseet ovat jääneet päähäni: ''Et syö, koska haet huomiota.'' ''Pelkäät, etten saa huomiota enää, jos alat syömään niinkuin normaalit ihmiset.'' ''Haluat olla sairas, syömishäiriöinen.''. Vielä kolmen kuukaudenkin jälkeen nuo lauseet pyörii mun päässä...

Yksikössä syötiin kolme ateriaa (tai syötiin ja syötiin, minä en syönyt kolmea ateriaa), hoitajat ja nuoret söivät yhdessä. Aamupala ja välipala syötiin yksikön ''olohuoneessa'' ja lounaalle mentiin eri kerrokseen keittiötiloihin. Nuoret auttoivat hoitajia kattamaan pöydän ja ottamaan ruoat esille. 

Säännöistä: Puhelimia sai käyttää vapaasti muuten, paitsi ei ryhmien eikä omahoitajakeskustelun aikana. Yksiköstä ei saanut poistua, ennen kolmea, eli ei saanut käydä edes pihalla haukkaamassa happea. Energiajuomia ei saanut juoda, eikä luonnollisesti mitään alkoholipitoista, koska yksikössä oli vain alaikäisiä. Käsittääkseni yksikössä oli myös henkinen ja fyysinen koskemattomuuskielto, eli halaaminen, sylissä istuminen yms. oli kiellettyä, eikä omia ongelmia saanut jakaa muille nuorille.

Seuraavassa osassa kerron kyseisen tehostetun avohoidon yksikön arkirutiinista.