On ollut hetkiä, kun mä oon vihannut itteeni. Vihannut tätä kroppaa ja tätä sielua sydämeni pohjasta. Oon katsonut itseäni peilistä ja itkenyt, miettinyt, miksi en voi olla laiha ja kaunis. Kyyneleen vieriessä poskelleni olen kaivanut terän esiin ja viiltänyt ihoani rikki. Olen katsellut veren valumista, ja ajatellut, että ansaitsen sen. Että ansaisten sen kivun ja tuskan, mikä laittaa minut tekemään näin. 

Olen astunut vaa'alle kolmatta kertaa saman päivän aikana, katsonut kun luku kasvaa. Kuinka vaaka piippaa ja katson lukemaa. Olen vuodattanut verta ja kyyneliä ja hikeä ollakseni laiha. Olen herännyt keskiyöllä treenaamaan. Olen jättänyt aamupalan välistä, kitunut koulussa nälkäisenä. Syönyt vasta iltapäivällä koulun jälkeen ja se jäikin ainoaksi kerraksi päivässä.