En kestä tätä oloa.

Ahdistaa kokoajan. Ruoka ahdistaa, kroppa ahdistaa, yksinäisyys ahdistaa, ihmiset ahdistaa. Yritän epätoivoisesti olla ajattelematta mitään, mutta en onnistu. Päässä pyörii liikaa ajatuksia. Päällimmäisenä halu kuolla, halu viillellä. 

Mikä mua estää olla tappamatta itseäni? Ei mikään. Miksi en ole jo tappanut itseäni? Olen haaveillut paremmasta. Onko parempaa elämää näkyvissä? Ei ole. Haluanko todella kuolla? Haluan.

Miten tappaisin itseni? Päässä pyörii ajatukset lääkeyliannostuksesta, hukuttautumisesta, hirttäytymisesta, ranteiden auki viiltämisestä. Mikä olisi paras tapa?

Olenko itsekäs, kun haluan tappaa itseni? En ole. Tiedän, että jos tappaisin itseni, aiheuttaisin muutamalle ihmiselle surua, mutta toisaalta: onko sekään oikein, että mä kärsin täällä sen takia, ettei mun läheiset joudu suremaan mua? 

Mitä mun pitäis tehdä? En tiedä. Ja se ahdistaa. Miksei voi olla jotain tapaa nähdä tulevaisuuteen, onko parempaa näkyvissä?