Otin pitkästä aikaa esiin vanhan päiväkirjani, jossa on tekstiä 2015 lokakuu - 2016 maaliskuu. Näiden tekstien lukeminen ahdistaa mua todella paljon, ja ahdistusta lisää se, kun huomaan, että olen menossa taas samaan suuntaan, ajatukset alkaa olemaan yhtä synkkiä kuin pahimpina aikoina. Haluan jakaa teille vähän otteita mun päiväkirjasta - jos ne vaikka avaisivat vähän, millaista on elää ahdistuksen ja masennuksen keskellä.

 

''16.10.2015. Matkalla kotiin mietin, että mul ei oikeest oo mitään oikeutta puhuu mun pahasta olosta kellekkää, eihä se oo muiden vika, kun mun ainoostaan. Lisäks mietin, et mikä ois kivoin tapa lähtee täältä. En vielä oo tarpeeks vahva, mut joku päivä.''

''28.10.2015. X käski mun valita. Joko hän tai viiltely. Molempia en saa. Mä oon päättäny valita viiltelyn.''

''30.10.2015. Mä vihaan itteeni. Miks mun pitää olla näin ruma, näin tyhmä, näin läski? Mä en tiiä kauan jaksan enää. Helpompaa vaa esittää ilosta. Ketään ei oikeesti kiinnosta, miten mulla menee...''

            

''9.11.2015. Oon päättäny, etten saa syödä enää ikinä iltaviiden jälkeen. Saan juoda vaa vettä. Mun on pakko laihtuu.''

(Painon laskusta alettiin tässä vaiheessa huolestumaan, seuraavat kirjoitukset on siis sen jälkeen.)

''21.11.2015. Mä en haluu sinne pituus-/painokontrolliin. En haluu astuu siihe vaa'alle ja nähä kuin vitun paljon painan. Mun on _pakko_ laihtua. Pakkopakkopakko.''

''22.11.2015. Ahdistus on jäätävä. En jaksa mitään. Mä haluun vaan pois täältä. Miksen voi vaa kuolla? Niin ois kaikille parasta, eikä mun tarvis kärsii tästä paskasta olosta enää hetkeekään. JOSKUS MÄ VIELÄ LÄHDEN TÄÄLTÄ. JA SE ON PIAN.''

''7.12.2015. Löysin just mun uuden parhaan kaverin. Vaa'an. Oon lihonu hirveesti.. 57,7kg, hyi! Nyt alan laihduttaa kunnolla, kun on vaaka, jolla tarkkailla painoo..''

(Tämän jälkeen pitkään aikaan kirjoitukset eivät ole kuin painon kirjaamista, punnitsin itseni kolme kertaa päivässä.)

                                     

''6.1.2016. Mä katoin kuin paljon mun pitää ottaa särkylääkkeitä, et mun maksa räjähtää, vaivun koomaan tai kuolen. Mä olin vakavissani. Mä halusin kuolla. Mä haluan kuolla.''

''14.1.2016 Pitkäniemi, nuorisopsykiatrian osasto. Mut tuotiin tänne eilen. Pahaa ruokaa, en haluu syödä mitään. Paino oli farkuilla ja villapaidalla 54,7kg, hyi.''

''18.1.2016. Mua ahdistaa. Oikeesti, miks pitää syödä. En kyl syö tänää kun iltapalan.. Jos ois mahollisuus, viiltelisin. Mut ei oo terää.. Mut kynnet on, taidampa raapia ihon verille. Jos sais ees jotain helpotusta. Oon liikkunu täällä melkein kokoajan, heilutellu jalkoja, kävelly paikallaa, tehny vessassa x-hyppyjä yms. Pakko pysyy liikkeessä etten liho. Mä haluun vaan kuolla. Miks pitää elää tämmöses paskas..?''

(Pääsin kotiin osastolta.)

''6.2.2016. Mä viiltelin taas. Mut jätin sen terän äitille. Äiti soitti polille. Mun lääkitystä nostettiin taas. En pysty hallitsee tätä ahdistusta. Mä tarviin jotain, mikä on mun hallinnassa. Mun kroppa. Alan rääkkää sitä taas.''

''9.3.2016. Nyt otan tosi tiukan linjan. Alle 400kcal päivässä. Pakkopakkopakko saada painoo alemmas.''

''17.3.2016. En oo hetkeen kirjotellut. Mut mietin, et oisko jo aika lähtee. Ens yö ratkasee aika paljon.''

            

 

Kirjoittelin päiväkirjaani tosi paljon enemmänkin, mutta valitsin tähän vaan joitain. Ton päiväkirjan lukeminen oli vaikeaa. Vaikeaa siksi, että oon menossa kokoajan tuonne pahempaan suuntaan takaisin. 

Olen ostanut uuden päiväkirjan, vanhan mennessä täyteen. Siellä on vaan yksi teksti.

''25.5.2016. Miks elää jos haluaa vaan kuolla? Kysymys, joka pyörii mun päässä. Pää on ollut räjähtämispisteessä jo niin monta kertaa ja on tälläkin hetkellä. En haluu muuta kuin vetää ranteet auki. Toisaalta houkuttelis näännyttää ittensä kuoliaaks. En vaan osaa päättää, kumpi ois parempi.''