Olen viimeaikoina miettinyt yhä enemmän ja enemmän ex-tyttöystävääni. Mulla on oikeastaan häntä kauhea ikävä. Selailen läpi meidän vanhoja kuvia. Kuvia, joista hehkuu onnellisuus. Jos en kirjottaisi tätä blogia anonyymisti, jakaisin ehdottomasti niitä teille, nyt en vaan voi..

Exäni oli ihana. Meillä oli tosi hauskaa. Käytiin leffassa ja hengailtiin toistemme luona. Juteltiin kivoista ja vähemmän kivoista asioista. 

Mun syntymäpäivä. Päivä, jonka ajan olin oikeasti onnellinen. Muru toi mulle ruusukimpun, jonka oli aamulla ennen koulun alkua käynyt ostamassa. Sain myös suklaata häneltä, ja myöhemmin päivällä kaulakorun. Hän myös vei mut leffaan. Hymyilin koko päivän. Olin onnellinen. Mulla oli ihania ihmisiä ympärillä. Haluaisin vain palata tuohon päivään uudelleen ja uudelleen. 

Itkettää muistella meitä. Miksi en taistellut kovemmin hänestä, miksi päästin hänet menemään? Miksi olin niin tyhmä? En tiedä. En todella tiedä. Tein pahan virheen. Pahan, pahan virheen. Me rakastettiin toisiamme, mutta silti erottiin. Mikä meni vikaan?

Uskoin meihin. Uskoin todella, mutta silti en aina näyttänyt sitä. Olin välillä todella paska. Esimerkiksi suljetulla osastolla oleminen: muru odotti mua, toivoi, että paranisin. Enkä edes ottanut apua vastaan, vaan tappelin vastaan? Miksimiksimiksi..

'' Voi olispa aikaa, jo kulunut tarpeeksi, kuukaudet menneet, ja sydän ois ehjä. Tai ettei ois, hän lähtenyt sittenkään pois. ''

Antti Tuisku - Yksinäinen

Anteeksi, ettei ole pariin päivään tullut postausta, en ole ehtinyt kirjoittaa.. Keskiviikkona lähden reissuun, ja olen ajastanut keskiviikolle, torstaille ja lauantaille postaukset. Maanantaina sitten tulee fiiliksiä reissusta! :)